Terveisiä suolta

VYY:n kehy-ymppäjaos oli mukana Vaasan ympäristöseuran järjestämällä suoretkellä eräänä l0kakuisena sunnuntaina -mutta hieman eri kokoonpanolla, kuin mitä oli tarkoitus. Itse jaos-pj sekä kaksi muuta osallistujaa nukkuivat liian myöhään tai löntystivät paikalle liian hitaasti ja jäivät kyydistä. Pari minuuttia yli kahdeksan minibussi Laihialle oli jo lähtenyt. Mitäpä tästä opimmekaan? Ehkä sen, että "akateeminen vartti" ei päde kaikissa elämän tilanteissa eikä toisten kärsivällisyyteen kannata aina luottaa ;)

Tässä Iinan raportti retkestä. Toivottavasti ympäristöseura järjestää samantyyppisiä retkiä jatkossakin, vaikkakin jaos voisi järjestää tämäntyyppisiä excuja itsekin....

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Laihian suoretki 8.10.2006

Sunnuntai alkoi kovin kummallisissa merkeissä. Ensinnäkin herätyskello pärähti soimaan seitsemän aikoihin. Syy tähän varsin kummalliseen ilmiöön ei kuitenkaan ollut aamukirkkoon meno, vaan suoretki Laihialle. Silmät vielä puoliummessa harppailin eväsreppu selässäni kohti keskustaa ja kaupungintaloa, josta matka Laihialle alkaisi minibussilla. Paikalla odotti pieni joukko Vaasan ympäristöseuran väkeä, ja kahdeksan maissa lähdimmekin lopulta ajamaan kohti määränpäätämme, eli Levanevan suoaluetta.

Paikan päällä ryhmämme vetäjä kertoi hieman yleistä Levanevasta. Suurin osa Levanevasta on rauhoitettu valtion luonnonsuojelualueena, minkä takia alueella liikkumista on myös rajoitettu. Alueella on kuitenkin useita, pitkiä vaelluspolkuja, ja vetisimmillekin alueille pääsee vastikään rakennettuja pitkospolkuja pitkin. Muistelen jonkun myös maininneen, että Levanevan suoalue olisi Pohjanmaan alueen suurin. Alueella pesii mm. sinisuohaukka, ja alueen pohjoisissa metsissä elää liito-oravakin.

Lähellä parkkipaikkaa oli tähystystorni, jonne kiipesimme ihailemaan hetkeksi edessämme avautuvaa suomaisemaa. Aurinko alkoi tässä vaiheessa pilkottaa pilvien välistä ja värinsä takaisin saava syysmaisema saikin hengen salpautumaan. Tämän jälkeen lähdimme patikoimaan pohjoiseen päin, kukin omaa tahtiaan. Pitkospuut, joita pitkin kuljimme, menivät jonkun matkaa itse nevan poikki, ja keskivaiheilla tunsikin olevansa kuin keskellä ei mitään, täydellisen hiljaisuuden ja rauhallisuuden ympäröimänä. Matkan varrella oli myös muutama levähdyspaikka, joista yhdelle pysähdyimme hetkeksi syömään eväitämme. Samalla teimme tuttavuutta toisiimme sekä metsässä pörrääviin hirvikärpäsiin. Syötyämme käännyimme takaisin ihastellen aukeata nevaa vielä kerran.

Parkkipaikalle saapuessamme paistoimme vielä makkaraa tornin läheisyydessä olevalla laavulla, joka olisi kesäaikaan sopinut myös yöpymispaikaksi. Paikan lähellä oli kuulemma mökkikin, jossa olisimme saattaneet yöpyäkin. Lopuksi kävimme katsomassa vielä erästä toista polkua, joka ei tosin enää mennyt nevan poikki vaan toi meidät hieman rämeisempään maisemaan. Palasimme autolle joskus kahden-kolmen välillä, ja lähdimme kotimatkalle.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo suoretki oli varsin virkistävä, erittäin hyvä tapa irrottautua arjesta ja kaupungin menosta. Kyllä kannatti herätä! :)

- Iina Pääkkönen

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Kiinnostuitko Levanevan suoalueesta? Lisätietoa täältä.